Fujitsu Finland / historia

» Etusivu
  Nokian Mikot ja MikroMikot
»

Mikko 1 näkee päivänvalon
» koko tarina

Pankkien ja Alkon päätehankinnat
Mikolle avautuu valoisa tulevaisuus
Mikko menestyy ja volyymit kasvavat
MikroMikon aikakausi
Mikroista tehokkaisiin työasemaverkkoihin
» Historia-pääsivu

Mikko 1 näki päivänvalon

Pohjalla data logger -tiedonkeruulaite

Suomen Kaapelitehtaan Elektroniikkaosasto käynnisti 1960-luvun alkupuoliskolla toimintaa myös teollisuusautomaation alueella. Kemian päivillä marraskuussa 1965 julkistettiin Kaapelitehtaan ensimmäinen tietojenkeruulaite eli datalogger PP6400. Se otti vastaan prosessiin sijoitettujen anturien antamia tietoja, jotka useimmiten olivat mitattaviin suureisiin – paineita, lämpötiloja, pinnan korkeuksia jne – verrannollisia analogisia virtoja tai jännitteitä ja muunsi ne digitaalimuotoon.

Ensimmäinen teollisuuskäyttöön tarkoitettu data logger toimitettiin Outokumpu Oy:lle.

Micro Computer -> Micco -> Mikko

Erkki RajulinErkki Rajulin aloitti työt 1.5.1968 Nokia Elektroniikassa. Hän kertoo Mikko 1:n syntyhistoriasta:

Alkajaisiksi sain eteeni rakenteiden lujuusopillisiin mittauksiin tarkoitetun uuden data logger -prototyypin. Tehtäväni oli selvittää sen toimivuus ja raportoida havaitut suunnittelu- ja valmistusviat laitteen kehittäjälle.

Nokia Elektroniikka oli siihen aikaan noin 500 henkilön ja 15 miljoonan markan liikevaihdon yhtiö. Työpaikkani Teollisuusautomaation koekentällä oli kymmenen ihmisen yhteisö, jossa testattiin ja korjattiin tuotannosta ja asiakkailta tulevia ja laitteistoja. Minulla oli valtavasti opittavaa ja olin aika tuore perheenisä.

Sitten sain suunnitteluinsinöörin toimen Salmisaaressa Teollisuusautomaatio-osastolla, jota johti Raimo Monni. Päätehtäväkseni sain aluksi nopeusero- ja pakettirekisterilaitteiden huolto- ja kehitystöitä, vähän myöhemmin erilaisten data loggeriin perustuvien järjestelmien suunnittelun. Tärkein oli laivojen konehuoneen tiedonkeruu- ja hälytysjärjestelmä.

Data loggereilla mitattiin erityisesti ajoneuvojen runkorakenteiden lujuutta. Ongelmaksi tuli laitteen koko ja paino liikkuvassa ajoneuvossa. Se ei soveltunut kuin järeiden koneiden mittaukseen ja silloinkin sähkön kulutus tuotti ongelmia. Sain luvan kehittää tarkoitukseen paremmin soveltuvan laitteiston 1970 syyskesällä.

Siihen aikaan Nokialla sai tehdä varsin vapaasti mitä halusi, jos vain kykeni selittämään tavoitteensa. Ilmapiiri oli erittäin myönteinen, voisin verrata sitä nykyisiin start-up-yrityksiin.

Ammattielektroniikka oli päättänyt kehittää mittaustietojen keruujärjestelmästä data loggerista uuden version, koska silloinen järjestelmä oli kooltaan suuri ja vaikeasti liikuteltavissa. Ryhdyimme työhön loppukesästä 1970 Takkatien toimitiloissa Pitäjänmäellä.

Kolmen hengen ryhmäni joutui toteamaan, että pienikokoista kannettavaa data loggeria ei ollut käytännössä mahdollista toteuttaa siihen asti sovellettujen teknisten ratkaisujen pohjalta, vaan oli kehitettävä hyvin pienikokoinen tietokone. Silloinen pieni tietokone oli Ammattielektroniikan useissa sovellutuksissa käyttämä PDP8, joka oli jääkaapin kokoinen, kun sen sijaan meidän aikomuksemme oli saada kone mahtumaan kenkälaatikkoon.

Keskeisin suunnitteluongelma oli, miten koodata tietokoneen yli sata erilaista konekäskyä sähköisiin piireihin ilman, että siihen käytettiin sadoittain mikropiirejä, kuten oli laita esikuvassamme PDP8:ssa.

Ratkaisu löytyi rommista, kuten niin usein elämässä tapahtuu. Intel-niminen pienehkö jenkkifirma oli kehittänyt uuden ihmekomponentin, johon voitiin tallettaa binääristä tietoa peräti 1024 bitin verran. Rom-komponentti mahdollisti ensimmäisen kerran tietokoneen keskusyksikön konekäskyjen ja muiden toimintojen koodaamisen mikro-ohjelmana. Keskusyksikön rakenne saatiin tällä tekniikalla hyvin pieneksi. Tältä pohjalta ryhmämme suunnitteli sarjatuotantoon tarkoitetun mikrokokoisen minitietokoneen.

Uuden tietokoneen kehitystyö toteutettiin muutamassa kuukaudessa. Lähtökohtana oli kuitenkin se, että tunsin hyvin sen aikaiset elektroniikan komponentit.

Olennaista oli tietysti myös se, että kun suunnittelutyö oli saatu alkuun, tein sitä yötä päivää vaimon ja sukulaisten vastalauseista huolimatta. Suunnitteluprosessin aikana aivotyö oli niin intensiivistä, että se esti nukkumisen, syömisen ja lähes kaiken sosiaalisen kanssakäymisen työtä lukuun ottamatta. Kuljeskelin kotona öisin keittiön ja olohuoneen väliä ja piirtelin tietokoneen arkkitehtuuria kaikille mahdollisille paperilapuille. Näin tekivät myös kollegani. Koska tietokoneasiantuntemuksemme oli hyvin alkeellista ennen tätä projektia, muodostui työstä tavattoman luova ja samalla erinomainen koulutusprosessi.

Nimitimme tavoitteemme mikrotietokoneeksi, koska minikoneiksi kutsuttiin siihen aikaan jääkaapin kokoisia laitteita. Englannin kielellä laite oli siis Micro Computer ja tämän (Micco) suomensin lyhenteeksi Mikko. Numero perään vielä kuvaamaan koneen ainutlaatuisuutta ja niin meillä oli Mikko 1. Se oli tosi kotimainen nimi ja sisälsi mainion assosiaation Nokian pääkonttoriin, sillä se sijaitsi Mikonkadulla ja siitä käytettiin nimitystä Mikonlinna.

Lasse Numelin: Mikko sai paljon innokkaita asiakkaita

Numelin Lasse

Myyntityön luonne muuttui nopeasti uuden tekniikan myötä (kun Mikko 1 oli käytettävissä) Prodigit- ja Alkon kassapäätejärjestelmien myynniksi. Se oli nyt projektimyyntiä. Myin asiakkaille järjestelmiä, jotka eivät olleet valmiita vaan ne edellyttivät kehitysosastoilta usein hardwaren ja erityisesti softwaren kehityspanosta. Sehän oli mielenkiintoista ja tavallaan "helppoa", kun melkein aina pystyi sanomaan asiakkaille KYLLÄ, meiltä saa! Nuhteita sai mutta kiitostakin. Ja paljon innokkaita asiakkaita. 

Kehitimme myös Alkolle kassapäätteen Mikko 1:n pohjalta. Testasimme sitä yhdessä Alkon kanssa ja testausvaiheen jälkeen oikea konsepti selvisi meille. Koejärjestelmän asennus ja käyttöönotto Alkon Tapiolan myymälässä syksyllä 1972 onnistui hyvin. Sen perusteella teimme päätöksen, että tähän tarvitaan uuden sukupolven kassapääte. Prototyyppi rakennettiin syksyllä 1973. Alko innostui nähtyään uuden päätteen ja halusi ottaa sen kokeiltavakseen.

Mikko esillä Nokian vuosikertomuksessa 1972

Maaliskuussa 1973 ilmestynyt Oy Nokia Ab:n vuosikertomus mainitsee myös Mikko-tuotteet. Elektroniikan toimintaa on kuvattu kahdella aukeamalla ja teksti alkaa lauseilla "Uusista tuotteista mainittavimpia on Elektroniikan oma mikrotietokone, ns. Mikko, jota on toimitettu omien järjestelmien mukana myös vientiin. Kehityksessä valmistui vuoden aikana myös tuotantotietojen keruujärjestelmä.... Kehitystyön painopiste on erikoistietämystä vaativissa järjestelmissä, jotka pyritään mahdollisimman suuressa määrin markkinoimaan valmiina järjestelmäkokonaisuuksina".

» Nokian vuosikertomus 1972, Elektroniikan sivut

Line

» Lue koko tarina, jonka kertovat Erkki Rajulin ja Lasse Numelin

» Siirry eteenpäin osaan 2: Pankkien päätehankinnat

» Takaisin etusivulle

Line

Mikä tekee MIkosta niin suositun?

Mikä teki Mikosta niin suositun?

MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä.
Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä
ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista

MikroMikot

Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981

Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj.
Lue lisää

Mikko ja MikroMikko ovat olleet monessa mukana: työpaikoilla, kotona, matkan päällä. Kerro missä, milloin ja miten sinä olet Mikkoja käyttänyt? Mitä ohjelmistoja olet käyttänyt? Mitä muuta erityistä on jäänyt mieleen?
» Avaa palautelomake tai lähetä sähköpostia.

Bottombanner