Pepe Ollila:
Innostus korvasi tiedon
Suomen Fujitsun juuret
Fujitsun historia
OI Atk...
Mikot ja MikroMikot
Patja-historia
OI Atk...
  Erkki Eväsoja
  Clarry Herrmann
Pepe Ollila
  Kari Honkasalo
Monica Partonen 
Esa Salminen 
Risto Ankio 
Simo Raumavirta
Heikki Kutvonen
Kaapelitehtaan konkarit Seurasaaressa
Seppo Torvinen
Sattumuksia 1960-luvulta

Pekka ’Pepe’ Ollila työskenteli Kaapelitehtaalla 1960-luvulla pankkijärjestelmien kehityksessä. ”Vaikka tietoa ei vielä hirveästi ollut, intoa oli sitäkin enemmän. Tieto ei kahlinnut toimintaa eikä mielikuvitusta! Ja vilkas mielikuvitus pelasti monta tilannetta.”

Pekka Ollila meni Helsingin yliopiston tilastotieteen opiskelijana Kaapelitehtaan työhönottohaastatteluun vuonna 1962: ”Kerroin Kurre Wikstedtille ja Raimo Suoniemelle, että olen kotoisin Helsingistä, olen käynyt Norssia ja osaan hieman ranskaa. Työpaikka oli sillä selvä. Tosin en tiennyt, mihin tehtäviin minua haastateltiin.” Niinpä hän lähti miltei saman tien Göteborgiin Bullin 6 viikon kurssille.

Ollila työskenteli Kaapelitehtaalla ohjelmoijana ja teknisenä asiantuntijana. ”Ajateltiin, että kaikki ongelmat pystytään hoitamaan. Priorisointi ja suunnittelu oli asiakkaillekin vaikeaa, koska kaikki tuntui olevan tietotekniikassa mahdollista.”

Koulutus oli markkinointia

Pekka Ollila osallistui lisäksi iltaisin ilmaisten atk:n peruskurssien pitämiseen opiskelijoille Kaapelitehtaan luentosalissa. Siihen asti vain IBM oli tietokonetoimittajana ollut tunnettu. Koulutus itsessään oli kannattamatonta, mutta se palveli osaamisen ja tuotteiden tunnetuksi tekemistä.

Jussi Syrjänen otti kopion uuden ohjelmointikielen manuaalista ja antoi kaksi viikkoa aikaa omaksua se. Ensimmäisellä kurssilla sitten yhdessä opiskelijoiden kanssa ihmeteltiin, mistä on kyse. Toinen kurssi oli yleensä paras, sillä silloin oli vielä intoa, mutta taitoakin oli jo ehtinyt karttua.”

Ainutlaatuista maailmassa

”Vuonna 1963 kuulin Raimo Suoniemen juttelevan Kaapelitehtaan pankkitoiminnan sielun ja käynnistäjän Pauli Immosen kanssa, että pitäisi saada pankinjohtaja töihin, jolle voitaisiin opettaa atk:ta. Puutuin puheeseen sanomalla, että voihan atk-kaverille opettaa pankkitoimintaa. Johon he: ”Lähde Tukholmaan, siellä rakennetaan pankkijärjestelmää!”

Bertil Schönhoff Svenska Bullilta veti kansainvälistä SYMOB-pankkijärjestelmän rakentamisprojektia. Ollila teki siihen shekkitilin koronlaskusovellusta. SYMOB (SYstème MOdulaire Bull) oli maailman ensimmäinen yleinen pankkijärjestelmä, joka toimi maasta riippumatta.

SYMOB oli merkittävä alkupanos Kaapelitehtaan ja Nokian pankkijärjestelmien ainutlaatuiselle menestykselle. Osallistuminen SYMOBin rakentamiseen ja pankkiryhmässä työskentely ylipäänsä 60-luvulla oli Ollilan muistojen mukaan yhtä kohokohtaa, sillä into oli kova. ”Tunsimme, että olimme tekemässä jotain merkittävää. ”

Mielikuvitusta peliin

Kun myöhemmin KOP:lle oltiin myymässä keskuskonejärjestelmää, niin tuli puhetta myös pankkipäätteistä. Eräs Nokian ammattielektroniikkakaveri kertoi suunnitelmistaan Ollilalle viisi minuuttia käytävässä ja heti kohta tämä piti asiakkaalle aiheesta 45 minuutin esitelmän. Ollilan mukaan mielikuvitus auttoi tässäkin. ”Uskoin toki itsekin siihen, mitä puhuin enkä liioitellut paljoa.”

Muutenkin etenkin pankkien ajantasajärjestelmien myyntityö edellytti uskallusta ja mielikuvitusta, koska valmiita komponentteja ei juuri ollut. Puuttui tapahtumankäsittelyyn soveltuva käyttöjärjestelmä sekä tietoliikenneohjelmisto, joka pystyisi hoitamaan yli tuhannen pankkivirkailijan syöttämät tapahtumat. Ennen kaikkea puuttuivat pankkipäätteet.

”Kun melkoisen taivuttelun jälkeen saimme Bullin sitoutumaan tapahtumankäsittelyohjelmiston (TDS) kehittämiseen, olimme pääkilpailijaamme nähden vahvoilla. Tietoliikenneohjelmiston kehittämiseksi perustettiin korkealuokkaisista asiantuntijoista projekti, jota veti ansiokkaasti Heikki Korte. Pankkipäätteiden kehitykseen Nokia sitoutui saatuaan KOP:n kaupan”, Ollila kertoo.

Mistä löydetään tekijöitä

Osaavan henkilöstön puute rajoitti eteenpäinmenoa. Kun esimerkiksi SKOP hyväksyi keskusjärjestelmätarjouksen, ei tullut riemunkiljahduksia, vaan päällimmäisenä oli huoli, mistä saadaan kokeneita tekijöitä. Kaupan kylkiäisenä oli nimittäin luvattu 20–25 miestyövuotta systeemiapua.

”Olen ikuisesti kiitollinen Kari Lounasmerelle, joka hoiti loistavasti tilanteet. Ajantasajärjestelmän toimintavarmuusvaatimukset olivat toisenlaiset kuin siihen asti toteuttamamme. Toivoimmekin, että tuotantojärjestelmä kaatuisi alussa usein, jotta pankkivirkailijat osaisivat käyttää myös varmistustoimenpiteitä”, Ollila hymyilee nyt jälkeenpäin.

Kun Nokialla koottiin projektiryhmää, ei katsottu organisaatiota, vaan puhelinluettelosta poimittiin tekijöitä tunnettujen taitojen perusteella. Koko henkilöstö oli siis ikään kuin pooli. Tämä oli ainoa mahdollisuus, sillä samaan aikaan saattoi olla meneillään useita myynti- ja kehitysprojekteja.

Yli 40 vuotta yhtä soittoa

Pankkiasiakkaat tekivät suuren osan Tietokoneosaston kaupallis-hallinnollisen puolen tuloksesta, jolla katettiin muita kuluja. Niinpä ne sanelivat kehityksen. Pankkipäätteistä sai alkunsa Nokian oma tietokonetuotantokin.

Kaapelitehtaalla ja Nokialla oli mahdollisuudet menestyä juuri pankkiasiakkaiden kanssa, sillä pankit pitivät toimittajan suurta kokoa tärkeänä ja Nokiaa merkittävänä prospektina ja asiakkaana. Monella muulla alalla, esimerkiksi metsäteollisuudessa, Nokia oli samaan aikaan asiakkaidensa kilpailija.

Varsinaisen pankkiryhmän muodosti 1–3 henkilöä aina vuoteen 1976 asti. Suomalaispankeista sekä SYP, SKOP, KOP että OKO hankkivat Nokian pankkijärjestelmän ja HOP ja Postipankkikin rajoitetusti. Pankit olivat kaikkinensa Nokialle erittäin merkittäviä asiakkaita 1970-luvulta lähtien myös keskusjärjestelmien, pankkipäätteiden ja automaattien osalta.

Pepe Ollila jatkoi yhtäjaksoisessa työsuhteessa Nokian, ICL:n ja Fujitsun palveluksessa erilaisissa myynnin ja sopimushallinnan tehtävissä aina vuoteen 2004 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Nuori kloppi, Pepe Ollila, on kuvassa vasemmalla. Hänen vieressään takana vasemmalla on KOPin ETK-osaston päällikkö Eero Koski. Edessä oikealla on Pauli Immonen, "Nokian pankki-atk:n sielu".

Paikka on pariisilainen ravintola Au Mouton de Panurge. "Ravintola on Rabelais-tyylinen ja ehdottomasti suositeltava yritysillan viettoon. Jos viette asiakkaita tai muita ystäviänne sinne, paikka on syytä katsastaa etukäteen, jotta kaikki ei tulisi yllätyksenä", neuvoo Pepe Ollila.

Teksti ja henkilökuva: Eila Jaakola

» Historia-etusivu
 
All Rights Reserved. Copyright © 2005 FUJITSU