Vain yhden Teletypen tähden...
Suomen Fujitsun juuret
Fujitsun historia
OI Atk...
Net-lehden historia
Patja-historia
OI Atk...
Erkki Eväsoja
  Clarry Herrmann
  Pepe Ollila
  Kari Honkasalo 
Monica Partonen 
Esa Salminen 
Risto Ankio 
Simo Raumavirta
Heikki Kutvonen
Kaapelitehtaan konkarit Seurasaaressa
Seppo Torvinen
Kun suurkone Suomeen saapui
Vain yhden Teletypen tähden...
Sattumuksia 1960-luvulta
1960-luvun lopulla tietokoneiden kehitys tuli siihen vaiheeseen, että alettiin puhua tietojen kaukosiirrosta, etäiskäytöstä ja päätteistä. Filosofisemmalla tasolla puhuttiin man-machine -konseptista, "käyttöliittymä"-sana keksittiin paljon myöhemmin.

Tietokoneen antamaa palvelua ryhdyttiin siis tarjoamaan paikan päälle, sinne, missä tietoa tarvittiin. Pääte, Teletype-kirjoitin, oli toki kannettava - tosin juuri ja juuri kahden kannettava. Kirjoittimen nopeus oli 10 merkkiä sekunnissa, mutta tehtävien valmistelua auttoi reikänauhavarustus. Kun puhelinyhteys 300 baudin modemin välityksellä oli luotu, Time-Sharing -konetta tervehdittiin iloisesti HELLO-komennolla. Yhteys vastaavasti lopetettiin tietysti BYE:llä.

Eräänä vuoden 1968 kevätpäivänä Nokia Elektroniikan BGE-ryhmän (Bull General Electric) markkinointivoimat ovat Messuhallissa pystyttämässä jotain aivan uutta. Tarkoituksena on seuraavana päivänä alkavilla messuilla näyttää, kuinka vaivatonta ja helppoa tietokoneiden käyttö on: missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Tietokoneiden, joita tähän asti ovat käyttäneet vain kunnioitetut asiantuntijat ilmastoiduissa erikoishuoneissa.

Esittelyä varten paikalle on tuotu Teletype-pääte ja messujärjestäjiltä tilattu tarvittava puhelinlinja. Joke Silvonen, Kim Jäämeri ja Jussi Nuotio seuraavat messuosaston pystyttämistä ja laitteiden asettelua ja kytkemistä. Yhteyttä Haagissa sijaitsevaan keskuskoneeseen on aikaisemmin testattu, ja BASIC-kielellä tehtyjä ohjelmia varattu yleisönkin kokeiltavaksi.

Kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan, yhteyttä päätteen ja koneen välille ei synny. Paikalla oleva huoltojoukko koettaa selvittää tilannetta. Tunteja kuluu.

Asia ei edisty, tilanne ei muutu. Tiedetään, että Tukholmaan avataan syksyllä samanlainen keskus kuin Haagissa, ja asiantuntemusta sinne on jo kerääntynyt. BGE-ryhmän Kaapelitehtaan kodista saadaan Tukholman toimiston puhelinnumero. Jussi soittaa. Oikea mies saadaan langan päähän, mutta monimutkaista asiaa on vaikea selvittää kapeaa väylää pitkin. Uusilla neuvoilla kuitenkin jatketaan. Homma on saatava kuntoon aamuksi.

Kimillä on lentolupakirja. Entä jos...? Pannaan varmuuden vuoksi toimeksi. Kim varaa Malmilta Mooney-21 –koneen, ja Tukholman päätä informoidaan uudesta vaihtoehdosta. Kysehän on yhteisestä maineesta!

Työtä jatketaan, mutta ilman tulosta. Aika rientää. Sää huononee, ja ilta pimenee. Saattaa olla, ettei Malmilta kohta kyetä lentämään. Kim käy siirtämässä Mooneyn Malmilta Seutulaan.

Lopulta selviää, ettei tulla toimeen ilman tiettyjä varaosia, joita meillä ei ole. Menoksi. Jussi sopii varaosista ja asiantuntijan lainaamisesta Tukholman kanssa, ja Joke ja Kim lähtevät Seutulasta aamuyöllä matkaan.

Kim lentää Ahvenanmeren yllä "rukkaskurssilla" lokkien keskellä. Aurinko nousee. Tuoreen kevään aistii koneenkin sisään. Aamuviideltä saavutaan Brommaan, missä asiantuntija ja varaosat jo odottavat. Paluumatkalle lähdetään välittömästi.

Kun messut aamulla avataan, kaikki on kunnossa. Asiantuntija palaa Tukholman vuorokoneella.



Teksti: Seppo Torvinen





Kirjoittaja toimi myyntineuvottelijana Nokia Elektroniikan BGE-ryhmässä.

Juttu on ilmestynyt Net-lehdessä 16.2.2000

» takaisin

 
All Rights Reserved. Copyright © 2005 FUJITSU