Pioneerihengen innoittamat
Suomen Fujitsun juuret
Fujitsun historia
OI Atk...
Net-lehden historia
Patja-historia
OI Atk...
Erkki Eväsoja
  Clarry Herrmann
  Pepe Ollila
  Kari Honkasalo 
Monica Partonen 
Esa Salminen 
Risto Ankio 
Simo Raumavirta
Heikki Kutvonen
Kaapelitehtaan konkarit Seurasaaressa
Seppo Torvinen

- Kun suurkone Suomeen saapui

- Vain yhden Teletypen tähden...
Sattumuksia 1960-luvulta
”Seppo Torvinen on taltioinut laajalti historia-aineistoa Suomen Kaapelitehtaan ja sittemmin Nokian ja ICL:n atk-toiminnan eri vuosikymmeniltä.
”Olimme pioneereja ja ylpeitä siitä!”, kuvailee Seppo Torvinen tietotekniikkauransa alkuaikoja Suomen Kaapelitehtaalla 1960-luvulla.

Kaapelitehtaan Elektroniikkaosaston toiminta käynnistyi laskentakeskuksena Helsingin Salmisaaressa ensimmäisen brittivalmisteisen Elliott-tietokoneen toimituksen myötä 20.9.1960. 

Filosofian maisteri Seppo Torvinen aloitti osastolla ohjelmoijana samana vuonna. Hän teki ohjelmistoja Elliottin omalla ohjelmointikielellä, Autocodella. (Fuusioiden myötä Elliottista tuli sittemmin osa ICL:ää).

”Tiedostimme, että olimme tekemässä jotain uutta”, Torvinen kertoo. ”Tietokoneen tulevaisuutta ei osattu visioida, vaan käyttöä ajateltiin nyt katsottuna kapea-alaisesti. Tietokoneiden ajateltiin soveltuvan joko tieteellis-teknilliseen (kuten Elliott) tai taloudellis-hallinnolliseen (Siemens) käyttöön. Koneita käytettiin asiantuntijasovelluksiin, kuten tilastomatematiikkaan, mikä oli ihan oma maailmansa.”

Elliottin ja Siemensin kanssa tehtyjen sopimusten lisäksi Kaapelitehdas solmi sopimuksen Bullin edustuksesta vuonna 1962. Bullin Gamma-koneet soveltuivat pienemmällekin yritykselle – ne saattoi sijoittaa jopa vain 20 neliömetrin tilaan.

Hitaus ja vähäinen muisti rajoittivat

”Hitauden takia kone jätettiin monesti yöksi suorittamaan tehtäviään. Muistia oli neljä kilosanaa. Elliottilla pystyi työskentelemään vain yksi henkilö kerrallaan; se oli siis varsinainen personal computer (vaikkei käsitettä vielä silloin tunnettukaan)!” Torvinen muistaa.

Kohokohtina hän muistaa ne hetket, kun sai ohjelman toimimaan. Ohjelmat olivat herkempiä virheille kuin nykyään. Reikänauha piti korjata käsin, koneaikaa oli monesti vaikea saada ja silloin oli testattava öisin.

Torvisen mukaan tehtävät olivat aluksi hyvin eriytyneet sukupuolen mukaan. Lävistäjät olivat naisia ja operaattorit taas vuorotyön takia lähes pelkästään miehiä. Myös suunnittelijat ja johtajat olivat miehiä. Lävistäjät lävistivät datan eli esimerkiksi taulukon tiedot reikäkortille tai -nauhalle. Kortti ja nauha syötettiin koneelle ja kone käsitteli tulokset. Erillistä myyntiä ei ollut, vaan johtajat hoitivat asiakaskontakteja muun ohessa.

Oma ”yliopisto” koulutti

Alkuaikojen laskentakeskusasiakkaita olivat esimerkiksi Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos, Suomen Gallup, yliopistot ja Valtion tietokonekeskus. ”Asiakkaat toivat laskentakeskukseen aineistot tullessaan ja veivät analyysin tulokset mennessään emmekä me aina tulleet tietämään, mihin tuloksia käytettiin.”

Torvinen oli tekemässä muun muassa television katsojatutkimusta Suomen Gallupille vuonna 1963. 150 perheen katselupäiväkirjat lävistettiin Gallupilla reikänauhalle ja nauhat ajettiin laskentakeskuksen koneilla. Näin saatiin taulukot, paljonko kummallakin kanavalla oli milloinkin ollut katsojia.

Yleistä tietokonealan koulutusta ei aluksi ollut. Kaapelitehtaalla koulutettiin asiakkaita, ja tehdasta kutsuttiinkin Salmisaaren yliopistoksi. Asiakkaat ryhtyivät itse tekemään ohjelmia ja ostivat laskentakeskuksesta vain koneaikaa.

Elämä rakentui työn ympärille

”Töitä tehtiin hyvin itsenäisesti ja ilman kontrollia, sillä toimintavapaus oli suuri. Työpaikalla viihdyttiin hyvin”, Torvinen luonnehtii 1960-lukua Kaapelitehtaalla.

60-luvulla lauantaitkin olivat työpäiviä. Lauantaista on jäänyt Torviselle mukavat muistot: iltapäivisin töiden jälkeen oli kiva tunnelma. Työpaikalle jäätiin heittämään tikkaa ja lähdettiin porukalla Salmisaaresta kohti keskustan kuppiloita, joskus Kalastajatorpallekin. Työporukalla vietettiin myös kotihippoja.

Ruokatauko kesti tunnin, joten siinä jäi hyvin aikaa vaikkapa pelata jalkapalloa: ”Potkimme palloa Kaapelitehtaan kattotasanteella. Joskus pallo karkasi alas rantaan, siinähän sitä oli hakemista… Työasuna olivat yleisesti valkeat nailonpaidat solmion tai rusetin kera - hyvin ne sopivat myös jalkapalloon”, Torvinen myhäilee.

Seppo Torvinen toimi sittemmin tuotepäällikkönä sekä erilaisissa myynnin tuki- ja markkinointitehtävissä Nokian ja ICL:n palveluksessa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1995.

Teksti ja kuva: Eila Jaakola

Lue Seppo Torvisen kirjoittamat pakinat:
» Kun suurkone Suomeen saapui
» Vain yhden Teletypen tähden...

 
All Rights Reserved. Copyright © 2005 FUJITSU